Varhainen vuorovaikutus

Kehityspsykologia – varhainen vuorovaikutus

KUVA 1.

Vastasyntynyt on valmis vuorovaikutukseen heti syntymänsä jälkeen. Vastasyntyneen kykyjä ja tarpeita ei pidä jättää huomioimatta. Varhainen vuorovaikutus on heti syntymän jälkeen erittäin tärkeää, koska lapsi tuntee nopeasti mieltymystä ympäröiviin ihmisiin. Puhutaan niin sanotusti leimautumisesta, jolla tarkoitetaan molemminpuolista kiintymystä ja läheisyyden kaipuuta. Varhaisella vuorovaikutuksella on myös merkittäviä vaikutuksia lapsen myöhäisempään kehittymiseen ja etenkin psyykkiseen kehitykseen. Negatiiviset kokemuksen vauvana saattavat jopa aiheuttaa muutoksia aivoissa, sekä niiden toiminnassa ja rakenteessa. Mikäli vanhemmat eivät pysty vuorovaikutukseen vauvan kanssa on tärkeää, että hoitohenkilökunta pyrkii siitä huolimatta vauvan kanssa vuorovaikutukseen. (Hermanson 2012)

 

KUVA 2.

Vastasyntyneelle vauvalle varhaisin vuorovaikutus kyky syntyy noin kuukauden ikäisenä. Ensimmäinen varhainen vuorovaikutus on katsekontaktin ottaminen henkilöön, joka häntä hoitaa, kuten äitiin tai isään. On tutkimustietoa siitä, että muodostamalla katsekontaktin toiseen henkilöön vauva ymmärtää olevansa erillinen kyseisestä henkilöstä eli niin sanotusti ymmärtää jollain tasolla olevansa yksilö. (Toivio – Nordling 2013)

Vauvat ovat fiksuja. Ajatellaan, ettei vauva voi kertoa itsestään ja tunteistaan, mutta vauva voikin näyttää ne jo todella varhaisessa kehitysvaiheessa. Heti, kun vauva oppii hymyilemään, hän pyrkii hymyllään kertomaan pitääkö ihmisen läsnäolosta vai ei. Jos lähellä oleva henkilö tuottaa vauvalle mielihyvää vauva usein hymyilee. Tämä kehitys tapahtuu jo noin kahden kuukauden ikäisenä. Vauva, jota voisi kutsua jo lapseksi hymyilee yleensä jokaiselle lähellä olevalle ihmiselle, kunnes alkaa tunnistamaan ihmisten kasvoja ja sitä kautta vierastamaan uusia ja tuntemattomampia ihmisiä. Tätä ilmiötä sanotaan vierastamiseksi, jos lapsi alkaa itkemään tuntemattoman henkilön sylissä kuulee usein sanottavan: ”Hän vain vierastaa, ei mitään hätää”. Kuitenkin totuus on, että lapselle tilanne on epämiellyttävä. Hänellä ei kuitenkaan ole hätää.

 

KUVA 3.

Noin vuoden ikäisenä varhainen vuorovaikutus on käytännössä saatettu alulle ja lapsi alkaa kiinnostumaan muustakin kuin vanhemmistaan. Yksi vuotiaan kehitykseen kuuluu kävelemään oppiminen ja itsenäisesti liikkuminen. Tällöin alkaa kiinnostus ulkomaailmaan eli kaikkeen muuhun kuin vanhempiin. Varhaisen vuorovaikutuksen laadulla on myös merkitystä tähän ulkomaailman tutkimus vaiheeseen. Jos tämäkin kokemus tuo mielihyvän ja onnistumisen tunteita suhteessa enemmän kuin negatiivisia pettymyksiä tai pelkoja on ”tiet auki” autonomisuuden eli itse päättämisen saavuttamiseen. Positiiviset kokemukset ja tunteet siis antavat lapselle uskoa ja uskaliaisuutta omiin päätöksiin. Itsenäinen päätöksenteko kasvattaa lasta ja on hyväksi myös myöhemmällä iällä. (Toivio – Nordling, 2013)

Hyvälaatuinen varhainen vuorovaikutus on tärkeää vanhemmille ja lapselle. Varhaisella vuorovaikutuksella luodaan side vanhemman ja lapsen välille. Samalla syntyy luottamus ja turvallisuuden tunne etenkin lapsella. Hyvälaatuinen vuorovaikutus vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin erityisen paljon. Psyykkisellä hyvinvoinnilla tarkoitetaan hyvää ja tasapainoista elämää, joka toteutuu ilman psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta. Lapset tarvitsevat jatkuvasti tukea, jotta uskaltavat kokeilla ja oppia asioita. Tuki auttaa myös luomaan itsearvostusta, johon perustuu luottamus itseen ja siihen mitä tekee. Itsearvostus on erityisen tärkeää, sillä kahden ihmisen väliseen luottamukseen perustuu sosiaalinen kanssakäynti. Harvoin syntyy hyviä ihmissuhteita, mikäli luottamus puuttuu.

KUVA 4.

Kuitenkaan varhainen vuorovaikutus ei aina ohjaa elämän suuntaa. Vaikka vuorovaikutus vauvana on ollut erittäin rikasta ja hyvää, ei se tarkoita hyvää ja tasapainoista loppuelämää. Laadukas varhainen vuorovaikutus antaa kuitenkin hyvän pohjan ja lähtökohdan hyvälle elämälle. Varhainen vuorovaikutus tulee usein vanhemmilta luonnostaan, joten tuoreena tai ei niin tuoreena vanhempana ei kannata ottaa liika stressiä varhaisen vuorovaikutuksen toteuttamisesta. Onhan onnistunutta varhaista vuorovaikutusta ollut ennen psykologian perehtymistä kyseiseen aiheeseen ja sen kehittelyä.

Lähteet:

Hermanson, Elina 2012. Varhainen vuorovaikutus ja itsetunnon kehitys. Terveyskirjasto. Duodecim. Verkkodokumentti. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00302. Luettu 10.12.2017.

KUVA 1. [Viitattu 10.12.2017]. Saatavilla: https://moodle.amk.fi/mod/page/view.php?id=941.

KUVA 2. [Viitattu 10.12.2017] Saatavilla: https://moodle.amk.fi/mod/page/view.php?id=941

KUVA 3. [Viitattu 10.12.2017] Saatavilla: https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/vauva-tapasi-isansa-kaksoisveljen-hulvaton-reaktio/5729432#gs.eNbmWWI. 

KUVA 4. [Viitattu 10.12.2017] Saatavilla: https://abpworldgroup.com/tag/gps/. 

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Varhaiskehitys. Teoksessa: Mielenterveyden psykologia. Helsinki: Edita. 94-95.